Viime viikonloppuna Anna ja hänen ystävänsä päättivät lähteä vaeltamaan. He halusivat kiivetä vuorelle lähellä kaupunkiaan. Anna heräsi aikaisin lauantaiaamuna. Hän pakkasi reppuunsa vettä, välipaloja ja lämpimän takin. Hän otti myös mukaansa kartan ja puhelimensa. Hänen ystävänsä Tom ja Lisa saapuivat hänen kotiinsa kello seitsemältä. He ajoivat yhdessä vuorelle Tomin autolla. Ajomatka kesti noin neljäkymmentäviisi minuuttia. Kun he saapuivat, aurinko paistoi jo kirkkaasti. He pysäköivät auton ja katsoivat reittikarttaa. Polku huipulle oli noin kuusi kilometriä pitkä. 'Tästä tulee hauskaa!' sanoi Lisa innostuneena. He aloittivat kävelyn kapeaa polkua pitkin metsän läpi. Puut olivat korkeita ja vihreitä. Anna kuuli lintujen laulavan oksilla. Ilma tuoksui raikkaalta ja puhtaalta. Noin tunnin jälkeen metsä harveni. He näkivät kivisen polun, joka nousi vuorelle. Tom osoitti villikukkia, jotka kasvoivat polun vieressä. 'Katso noita kauniita värejä!' hän sanoi. Polku muuttui jyrkemmäksi heidän kiipeilessä korkeammalle. Anna alkoi tuntea itsensä väsyneeksi, mutta hän jatkoi kävelyä. 'Pidetään lyhyt tauko,' Lisa ehdotti. He istuutuivat suurille kiville. Anna otti vesipullonsa esiin ja joi vettä. Tom jakoi suklaata kaikille. Siitä missä he istuivat, he näkivät laakson alapuolellaan. Näkymä oli jo upea. Kymmenen minuutin jälkeen he jatkoivat kiipeämistä. Aurinko lämpeni. Anna laittoi aurinkolasit päähänsä. He ohittivat pienen puron, jossa oli kirkasta vettä. Lisa pysähtyi ottamaan valokuvia. 'Vesi on niin kaunista täällä!' hän sanoi. Yhtäkkiä Tom näki jotain liikkuvan pensaissa. 'Katsokaa! Peura!' hän kuiskasi. Nuori peura seisoi puiden lähellä. Se katsoi heitä hetken ja juoksi sitten pois. 'Se oli upeaa!' sanoi Anna leveästi hymyillen. He jatkoivat kävelyä ja saavuttivat viimein huipun. Näkymä huipulta oli henkeäsalpaava. He näkivät vuoria, metsiä ja järven kaukana. 'Tämä on kaunein asia, jonka olen koskaan nähnyt!' sanoi Lisa. He istuutuivat syömään lounasta huipulla. Anna oli pakannut voileipiä ja hedelmiä. Ruoka maistui herkulliselta pitkän vaelluksen jälkeen. Taivaalle alkoi ilmestyä pilviä. 'Meidän pitäisi alkaa laskeutua pian,' Tom sanoi. He ottivat vielä yhden yhteiskuvan. Sitten he aloittivat vaelluksen takaisin alas vuorelta. Alas meneminen oli helpompaa, mutta heidän piti olla varovaisia. Kivet olivat joskus liukkaita. Anna piti puista kiinni tueksi. Myöhään iltapäivällä he olivat takaisin autolla. He olivat väsyneitä mutta onnellisia. 'Se oli upea seikkailu!' sanoi Lisa. Anna oli samaa mieltä ja sanoi: 'Meidän pitäisi tehdä tämä pian uudestaan.' Kotimatkalla he puhuivat suosikkihetkistään. Tom piti eniten peuran näkemisestä. Lisa rakasti näkymää huipulta. Anna nautti koko kokemuksesta. Kun Anna pääsi kotiin, hän tunsi kiitollisuutta ihanista ystävistään. Hän katsoi valokuvia puhelimessaan ja hymyili. Se oli ollut täydellinen päivä vuorilla.
Finnish Story (A2)Vaellus vuorilla
Tämä A2 Suomi-tarina on suunniteltu perustaso oppijoille, jotka opiskelevat Suomi. Se sisältää yksinkertaista sanastoa ja lyhyitä lauseita, jotka auttavat sinua parantamaan luku- ja kuuntelutaitojasi. Napsauta mitä tahansa sanaa nähdäksesi käännökset ja kuullaksesi ääntämisen.
About this story
Anna ja hänen ystävänsä Tom ja Lisa lähtevät vaeltamaan lähellä kaupunkiaan sijaitseville vuorille. He nauttivat kauniista luonnosta, näkevät villikukkia ja peuran, ja saavuttavat huipun, jossa näkymä on henkeäsalpaava. Lounaan jälkeen huipulla he palaavat kotiin väsyneinä mutta onnellisina.
Translations in English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mihin aikaan Tom ja Lisa saapuivat Annan taloon?
2
Minkä eläimen he näkivät vaelluksen aikana?
3
Mitä he näkivät vuoren huipulta?
4
Mikä oli Tomin lempimomentti vaellukselta?
Vocabulary
30 words from this story
