Emma työskenteli kirjastonhoitajana pienessä kaupungissa. Hän rakasti hiljaista työtään ja tunsi kaikki vakituiset kävijät. Eräänä aamuna hän löysi taitetun viestin pöydältään. 'Katso vanhan kellon taakse keskiyöllä', viestissä luki. Paperissa ei ollut allekirjoitusta. Emma tunsi olonsa uteliaaksi mutta myös hieman hermostuneeksi. Hän näytti viestin kollegallensa Tomille. Tom nauroi ja sanoi, että se oli luultavasti vitsi. Mutta Emma ei voinut lakata ajattelemasta sitä. Sinä iltana hän jäi myöhään kirjastoon. Vanha kello seisoi pääsalin nurkassa. Se ei ollut toiminut moneen vuoteen. Emma odotti kunnes keskiyö lähestyi. Hänen sydämensä löi nopeammin tuntien kuluessa. Vihdoin kellon viisarit osoittivat kahtatoista. Hän käveli hitaasti pölyisen kellon luokse. Sen takaa hän löysi pienen puulaatikon. Laatikon sisällä oli vanha valokuva. Valokuva näytti kirjaston monien vuosien takaa. Kolme ihmistä seisoi sen edessä. Emma tunnisti yhden heistä isoäidikseen. Hän tunsi olonsa yhtä aikaa yllättyneeksi ja hämmentyneeksi. Kuka oli jättänyt tämän viestin hänelle? Seuraavana päivänä Emma kysyi äidiltään valokuvasta. Hänen äitinsä selitti, että isoäiti oli työskennellyt tässä kirjastossa. Hän oli ollut yksi alkuperäisistä perustajista. Emma ei ollut koskaan tiennyt tätä sukuhistoriaa. Mutta kuka tiesi tästä yhteydestä? Viikkoa myöhemmin uusi viesti ilmestyi hänen pöydälleen. 'Puutarhan penkki kätkee lisää salaisuuksia', tässä luki. Emma meni pieneen puutarhaan kirjaston takana. Vanhan penkin alta hän löysi toisen laatikon. Tämä laatikko sisälsi hänen isoäitinsä kirjoittamia kirjeitä. Kirjeet kuvailivat kirjaston varhaisia päiviä. Ne mainitsivat myös piilotetun aikakapselin. Emman innostus kasvoi jokaisen löydön myötä. Hän seurasi vihjeitä vielä useita viikkoja. Jokainen viesti johti hänet uuteen historian palaan. Hän oppi kaupungin menneisyydestä näiden aarteiden kautta. Lopulta hän löysi aikakapselin haudattuna sisäänkäynnin lähelle. Sisällä oli vanhoja kirjoja, valokuvia ja päiväkirja. Päiväkirjan oli kirjoittanut hänen isoäitinsä. Viimeisellä sivulla oli tuore viesti. 'Tervetuloa perheemme perintöön, Emma', siinä luki. Käsiala näytti hänestä tutulta. Hän tajusi, että se kuului hänen Clara-tädilleen. Clara-täti oli halunnut Emman löytävän juurensa. Emma hymyili ja tunsi kiitollisuutta nimettömistä viesteistä.
Finnish Story (A2)Nimetön viesti
Tämä A2 Suomi-tarina on suunniteltu perustaso oppijoille, jotka opiskelevat Suomi. Se sisältää yksinkertaista sanastoa ja lyhyitä lauseita, jotka auttavat sinua parantamaan luku- ja kuuntelutaitojasi. Napsauta mitä tahansa sanaa nähdäksesi käännökset ja kuullaksesi ääntämisen.
About this story
Emma, kirjastonhoitaja, löytää salaperäisiä viestejä, jotka johtavat hänet perhesalaisuuksiin ja aikakapseliin. Hän saa tietää, että hänen isoäitinsä oli yksi kirjaston perustajista ja että hänen Clara-tätinsä järjesti tämän matkan auttaakseen Emmaa löytämään juurensa.
Translations in English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mitä ensimmäinen nimetön viesti käski Emman tehdä?
2
Mitä Emma löysi puulaatikosta kellon takaa?
3
Mikä oli Emman isoäidin yhteys kirjastoon?
4
Kuka oikeastaan lähetti nimettömät viestit Emmalle?
Vocabulary
30 words from this story
