Olipa kerran keisari, joka rakasti kauniita vaatteita. Hän käytti kaikki rahansa uusiin asuihin. Hän vaihtoi vaatteitaan monta kertaa joka päivä. Eräänä päivänä kaksi ovelia miestä tuli kaupunkiin. He sanoivat olevansa kutojia, jotka osasivat tehdä taikakangasta. 'Meidän kankaammme on erityinen,' he selittivät keisarille. 'Vain viisaat ihmiset voivat nähdä sen. Tyhmät ihmiset eivät voi.' Keisari oli hyvin innoissaan tästä ajatuksesta. 'Näillä vaatteilla voin selvittää, kuka on viisas ja kuka tyhmä!' Hän antoi kahdelle miehelle paljon kultaa työn aloittamiseksi. Kaksi miestä pystytti kangaspuunsa suureen huoneeseen. Mutta he eivät laittaneet lankaa kangaspuille. He teeskentelivät kutovansa päivin ja öin. Keisari halusi tietää, miten työ edistyi. Hän lähetti vanhan ministerinsä tarkistamaan kutojia. Ministeri katsoi tyhjiä kangaspuita eikä nähnyt mitään. 'Voi ei!' hän ajatteli, 'Tarkoittaako tämä, että olen tyhmä?' Hän pelkäsi kertoa totuutta. 'Kangas on ihana!' hän valehteli keisarille. Keisari lähetti toisen virkamiehen, ja sama tapahtui. Kukaan ei halunnut myöntää, ettei nähnyt kangasta. Lopulta kaksi kutojaa ilmoitti, että vaatteet olivat valmiit. Keisari meni katsomaan uusia vaatteitaan kaikkien ministereidensä kanssa. Kutojat nostivat käsivartensa kuin pitäisivät jotain. 'Tässä on takki, ja tässä ovat housut,' he sanoivat. Keisari ei nähnyt mitään, mutta hän ei halunnut vaikuttaa tyhmältä. 'Loistavaa!' hän sanoi, 'Rakastan näitä uusia vaatteita!' Kaikki ministerit olivat samaa mieltä ja ylistivät kaunista kangasta. Keisari riisui oikeat vaatteensa. Kutojat teeskentelivät pukevansa hänet uuteen asuun. Keisari katsoi peiliin ja näki vain alusvaatteensa. 'Kuinka ihana näytän!' hän sanoi, mutta sisimmässään hän tunsi huolta. Keisari päätti kävellä kaupungin läpi näyttääkseen kaikille uudet vaatteensa. Palvelijat kannattelivat hänen näkymätöntä laahustaan hänen takanaan. Kadulla olevat ihmiset olivat yllättyneitä nähdessään keisarin. He eivät nähneet hänellä mitään vaatteita! Mutta kukaan ei halunnut sanoa mitään, koska pelkäsivät vaikuttavansa tyhmiltä. 'Kuinka kauniit vaatteet!' he huusivat, 'Mikä loistava asu!' Yhtäkkiä pieni lapsi väkijoukossa puhui. 'Mutta hänellä ei ole vaatteita!' lapsi sanoi kovalla äänellä. Ihmiset alkoivat kuiskia toisilleen. 'Lapsi on oikeassa! Keisarilla ei ole vaatteita!' Pian kaikki nauroivat ja osoittivat keisaria. Keisari tunsi itsensä hyvin noloksi, mutta jatkoi ylpeänä kävelyään. Siitä päivästä lähtien kaikki muistivat tyhmän keisarin ja hänen näkymättömät vaatteensa.
Finnish Story (A2)Keisarin uudet vaatteet
Tämä A2 Suomi-tarina on suunniteltu perustaso oppijoille, jotka opiskelevat Suomi. Se sisältää yksinkertaista sanastoa ja lyhyitä lauseita, jotka auttavat sinua parantamaan luku- ja kuuntelutaitojasi. Napsauta mitä tahansa sanaa nähdäksesi käännökset ja kuullaksesi ääntämisen.
About this story
Keisari, joka rakastaa kauniita vaatteita, joutuu kahden ovelen miehen huijaamaksi. He väittävät osaavansa kutoa taikakangasta, jonka vain viisaat ihmiset voivat nähdä. Keisari ja hänen ministerinsä teeskentelevät näkevänsä olemattomat vaatteet, etteivät vaikuttaisi tyhmiltä. Kun keisari kulkee kaupungin halki 'uusissa vaatteissaan,' vain lapsella on rohkeutta huomauttaa, että keisarilla ei ole päällään mitään.
Translations in English
Linked wordUnderlined wordOther words
Comprehension Questions
4 questions
1
Mitä kaksi kutojaa väitti erikoiskankaastaan?
2
Miksi vanha ministeri valehteli keisarille kankaasta?
3
Kuka sanoi ensimmäisenä, ettei keisarilla ollut vaatteita?
4
Mitä keisari teki kun kaikki alkoivat nauraa hänelle?
Vocabulary
30 words from this story
